Eilen, 31.5. tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Anni-rakas lensi enkelten maahan. Ikävä on hirmuinen, mutta onneksi aika kultaa muistoja pikku hiljaa.

Viime viikoloppuna Sandralla kävi sulhas ehdokas, ihan ovella asti. Poitsu tosin oli valinnut aika huonon ajankohdan, yöllä noin kello kolme. Heräsin siihen että joku paukuttaa ovea ja koittaa kahvaa. Molemmat koirat olivat sisällä, ja ääni kuului ulkoa. Samaan kolinaa oli herännyt myös anoppi, joka nousi katsomaan mitä tapahtuu. Sandra vikisi ovella ja pyysi päästä pihalle. Onneksi anoppi katsoi ikkunasta ulos. Oven takana seisoi "mikä-lie-naapurin-sekarotuinen-piski". Juu-u, olihan meillä ihana juoksuinen narttu sisällä, mutta luojan kiitos siinä oli ovi välissä. Anoppi ajoi koiran pihasta pois ja käski Sandran takaisin nukkumaan, ja loppu yön saimme nukkua rauhassa. Että näin meillä alkaa elämä maalla... Kaupungissa ei juuri tarvinnut juoksuista välittää, kun koira oli aina lenkillä kiinni, eikä tarvinnut koko ajan olla kyttäämässä että tuleeko kylän uroskoirat pihalle norkoamaan, kun nekin olivat kiinni. Täällä onkin näköjään alusta asti opeteltava uudet kuviot.

Raksa edistyy pikku hiljaa. Alakerran harkkojen latominen on hidasta hommaa, kun koko ajan saa olla leikkaamassa nurkkia (jos joku tuttu lähiaikoina harkoista rakentaa, niin suosittelemme tilaamaan valmiit nurkka-harkot!). Mutta hiljaa hyvä tulee...

Tällä viikolla oli viimeinen koulupäivä ja alkoi siis kesäloma. Ensi viikolla tosin aloitan työt, joten lomasta en puhu sen enempää. On mukavaa palata taas tuttuun paikkaan kesäksi töihin, kun näkee vanhoja tuttuja ja päsee irti koulu-kiireistä.

Tänään otimme auringon paisteessa kesän ensimmäiset poseeraus kuvat. Niiden myötä toivotamme kesän tervetulleeksi!