Viimeksi kun käytiin Sandran kanssa kävellen Suoramalla Katjan luona, päätin että se sai olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun mennään kävellen. Sandra kun on jo pienenä päättänyt ryhtyä auto-paimeneksi, ja on sitä edelleen, on tuo autotien veiressä lenkkeily sen kanssa aika rasittavaa. Mutta kaikkeen tottuu :)

Eli uhkailuksi siis jäi, eilinen aamulenkkimme päättyi Katjan luo. Sandra pääsi leikkimään Nipsun kanssa, ja niillä oli taas niiiin kivaa. Juoksivat ruohokentällä kuin päättömät kanat ja sisällä nutustivat Nipsun luita kilpaa.

Olen aika huolissani Nipsusta, kun sen jalat on menneet taas huonompaan kuntoon. Hetken ne jo olivat aika hyvät, Nipsu ei ontunut pariin viikkoon, mutta taas se alkoi, ja näyttää aika kurjalta. Ei se tietenkään valita, urhea koira kun on, mutta selvästi on todella kipeä. Leikkausta ei kuulemma saa niin nuorelle koiralle tehdä (ja mahdollisuus parantua leikkauksen avulla olisi muutenkin todella epävarma), ja Nipsun saamista resepti-ruuista ei tunnu olevan apua. Pidämme peukut pystyssä pikku ystävällemme, josko vielä olisi jokin keino jolla saataisiin lisäaikaa, ja olemme kaikin kenoin Katjan tukena.