Talvi se sitten tulla tupsahti, varoittamatta, niinkuin yleensä. Santeri tykkää puuhata lumessa ja syö sitä mielellään, mutta enpä olisi uskonut että siitä on tullut noin diiva. Se ei suostu käymään hangessa kakalla, (pissalla kyllä käy) vaan kakkaa keskelle polkua tai tietä!!! Uskomatonta, meidän maalaiskoira...  No, alkoi sitten kulkemaan meilläkin pussit mukana, kesällä ei tarvinnut kun ei sille tule mieleenkään tehdä muualle kuin ojaan tai metsään. No, kai se täytyy ymmärtää, en ihan vapaaehtoisesti itsekään kävisi lumihangessa asioillani :)

Eilen alkoi vihdoinkin myös kauan odotettu juoksu. Ajattelin jo että se on ollut niin niukka että Sandra on putsannut itsensä niin hyvin etten ole huomannut, mutta eipä sitten ollut. Hyvä että alkoi, mutta tietää vaan tylsiä remmi-lenkkejä, ei päästä koirapuistoon eikä voi pitää vapaana tuossa lähimetsässä...höh... Täytyy päästä Siuroon juoksemaan Emman kanssa.

Kuvia täytyy vielä saada, on niin nättiä tuolla ulkona. Ehkäpä pikapuoliin...